“Olen aina ollut henkisesti urjalalainen”

– Heidi rakensi hevosilla elämäntyönsä Urjalaan

Heidi Sinda oli nuori opiskelija Tammmelan Mustialan maatalousoppilaitoksessa, kun harrastus ja työ vetivät Urjalaan. Urjalassa oli maata ja mökki, mutta Heidin käsistä sinne syntyi hevostila, joka on vuosien työn tuloksena kasvanut merkittäväksi ja arvostetuksi talliksi. Nyt vuosien jälkeen Heidi tietää, että hevosten tuominen Helsingistä Urjalaan oli oikea päätös.

Sanotaan, että suomalainen nainen on sitkeä ja sitä on myös Heidi. Hevostilan rakentaminen on rankkaa työtä, jossa ei kelloa eikä kukkaroa katsota. Vuonna 1996 Heidi päätti ottaa suvun maat haltuun omalla tavallaan. Maatalousopinnot olivat juuri alkaneet Tammelassa ja rakas hevosharrastus oli moottorina tilan jatkamiselle. Alkuun hanke herätti epäilyksiä, mutta kahdessa vuosikymmenessä hän sai kovalla työllä paljon aikaan. Hessi-Tallin nimeä kantava yritys houkuttelee kävijöitä läheltä ja kaukaa: hevoset toivat vetovoimaa Urjalaan.

Heidi tietää, että oma elämäntyö on lisännyt myös kunnan vetovoimaisuutta, mutta se on tullut pitkän työn tuloksena. Tila on vaatinut liki 18-tuntisia työpäiviä, mutta tahtia piti keventää, kun perheeseen syntyi kaksoset. Nyt 8-vuotiaat sisarukset ovat mukana työssä, joka on ollut Heidille aina elämäntapa – tapaa elää ja tehdä työtä. Poika ajaa valjakolla ja tyttö harrastaa vikellystä eli eräänlaista voimistelua hevosilla.

Heidi iloitsee, että kunta panostaa lapsiin ja että inhimillisyys on säilynyt muutoksen matkassa.

“Maaseudulla on tallella inhimillisyys, naapureiden kanssa on yya-sopimus eli kaikenlaista apua annetaan puolin ja toisin.”

Maalla on mukavaa -sanonta on saanut Heidin elämässä toisen merkityksen:

“Vaikka on elämä täällä mukavaa, se vaatii työtä. Ei tila olisi olemassa ilman kovaa työtä.”

“Mihinkä sitä enää täältä lähtisi”

– Jatta tuli Urjalaan miehen perässä

Jatta Kannisto (42) kertoo elävänsä omaa unelmaansa. Vuonna 2014 omakotitalon Kokonkylään rakentanut Jatta elää vilkasta lapsiperheen elämää Urjalassa. Miehen mummulan paikalle rakennettu talo pitää juuret tiukasti Urjalassa, eikä perhe enää lähtisi Urjalasta mihinkään.

Jatalle muutto Urjalaan tuli ajankohtaiseksi vuonna 2011, kun kyliltä löytyi mies. Pariskunta asui aluksi yhdessä kirkonkylällä, mutta kun perheeseen oli tulossa ensimmäinen lapsi, oman talon rakentaminen oli luonteva jatko elämälle Urjalassa. Perheeseen kuuluu jo kaksi poikaa, 3- ja 5-vuotiaat velikullat.

Perhe nauttii Kokonkylän maisemista talossa, joka on Jatan omien sanojensa mukaan aivan tavallinen, jossa ei ole mitään ihmeellisyyksiä. Metsän laitaan rakennetusta talosta on lähimpään naapuriin puoli kilometriä, joten omassa rauhassa perhe saa olla, kuten haluavatkin. Lapset elävät maalaiselämää vanhempiensa jalanjäljissä: metsästävät ja leikkivät isolla pihalla.

“Jos suosittelisin Urjalaa kaverille, niin puhuisin rauhallisuuden, maalaismaiseman ja koulun puolesta”, tuumii Jatta. Urjalaan on rakennettu uusi yhtenäiskoulu, joka kertoo kunnan halusta panostaa nimenomaan lapsiperheisiin. Jatta onkin tyytyväinen Urjalan palveluihin lapsiperheen näkökulmasta vaikka asiointi suuntautuukin usein käytännön syistä Forssaan, jossa molemmat vanhemmat työskentelevät.

Kanniston perhettä ei kuitenkaan tarvitse enää houkutella Urjalaan, sillä perhe on tullut jäädäkseen. Jatalla on sukulaisia ainakin kymmenessä eri taloudessa ympäri Urjalaa ja miehen vanhemmat asuvat niinikään Urjalassa.

“Mihinkä sitä täältä lähtisi”, kuittaa Jatta ja lähettää haastattelun jälkeen maiseman kotinsa ikkunasta. Se on henkeäsalpaavan kaunis auringonlasku.

“En haaveillut koskaan kaupunkiin muuttamisesta”

– Juhani on asunut yli 40 vuotta Urjalassa

Juhani Heikkilä muutti Urjalaan vuonna 1975. Lapsuutensa Kalvolassa viettänyt Juhani ei koskaan haaveillut kaupungissa asumisesta, mutta päätyi Urjalaan, joka oli tullut tutuksi vain läpikulkupaikkana.

Nuori opettaja ei arvannut edes itse, että Urjalasta tulee pysyvästi hänen kotikuntansa, johon asetutaan pysyvästi ja rakennetaan omakotitalo. Koko työuransa Urjalassa tehnyt Juhani nauttii nyt eläkepäivistä omakotitalossa, jonka hän vaimonsa kanssa rakennutti Mikkolankankaalle vuosina 1977–1978.

“Silloin oli pulaa pätevistä opettajista. Sain useamman työtarjouksen, mutta päätin tulla Urjalaan. Sijainti oli sopivan matkan päässä kotoa. Se oli järki päätös. Urjala oli minulle outo paikka: olin vain kulkenut ohi. Tähän tultiin Kalvolan syrjäkylältä linja-autolla ja matkaa jatkettiin junalla Urjalasta Turkuun.”

Juhani on ehtinyt asua kolmessa eri asunnossa Urjalassa. Oman kodin rakentamiseen ei mennyt aivan  kolmea vuotta siitä, kun hän ensimmäisen kerran tuli kuntaan.

Mikkolankankaan alueen Juhani valitsi vaimonsa kanssa käytännön syistä: sopivia taloja ei löytynyt muualta, joten pariskunta päätti rakennuttaa sellaisen talon, joka olisi oman näköinen ja tuntuinen sekä lähellä koulua.

“Paikat ovat muuttuneet, mutta koska olen itsekin korvesta kotoisin, en kaipaa kaupunkiin. Täällä on edelleen hyvät palvelut lapsiperheille ja senioreille. On liikuntaa ja tiloja, leikkipuistoja ja aktiivinen kylätoimikunta, joka järjestää tapahtumia ja pitää yllä reittejä.”

Nyt eläkkeellä ollessaan Juhani kaipaa ainoastaan parempia kulkuyhteyksiä. Junakaan ei enää pysähdy Urjalassa, mutta laduista pidetään hyvää huolta. Vapaaherran aika meneekin tänä päivänä lenkkeilyyn, hiihtoon, lukemiseen ja sudokujen täyttämiseen. Hän iloitsee eläkeläisten omasta kuntosalivuorosta kirkonkylällä ja palaa viettämään leppoisaa pakkaspäivää haastattelun jälkeen.